Oon muutamaan otteeseen käynyt avaamassa Bloggerin tekstikentän ja tuijottanut vaan tyhjää ruutua. Jotenkin se kynnys kirjoittamiseen on ollut tosi korkealla, kun en oikein ollut varma mitä haluan sanoa. Omat fiiliksetkin oli vähän hukassa kovan kiireen takia. Käyn töissä neljänä päivänä viikossa, jonka lisäksi suoritan kolmea eri kurssia ja kirjoitan opparia. Paine on kova, mutta toivottavasti kaikki tää vajaan vuoden verran kestänyt ittensä ylikierroksille vetäminen tuottaa tuloksia tossa muutaman kuukauden päästä. Tahti varmasti kovenee vielä mitä lähemmäs kesää edetään. Jokaisella tulee raja vastaan jossain kohtaa, ei tässä kuitenkaan mitään superihmisiä olla. Kuvassa näkyvistä värikynistä ja värityskirjasta on kuitenkin tullut nopeasti sellaista luottotekemistä, jonka tiedän vähän rauhottavan kaiken muun keskellä. Se on oikeasti ihan huippuhauskaa! Pitäisi vissiin ottaa enemmänkin noita lapsuuden harrastuksia taas käyttöön.

Huh, selvisin. Nyt kuulostaa siltä, että yritin väkisin vääntää tekstiä tänne. Ei, kyse ei ole siitä. Pidemmän breikin jälkeen on vaan vähän hassua koittaa avautua asioista, mutta toisaalta ehkä tämmöinen sekava avautuminen on just sitä mitä tässä kohtaa tarvitaan. Sitten on puhdas pöytä miltä lähteä liikkeelle. Motivaationa tämän tekstin kirjoittamiselle toimi ihana kaveri, jonka kanssa muokkailtiin hänen blogia. Se on hauskaa, kuinka toisen inspiraatio voi tarttua noin!