Missattuani marraskuun jäähallikeikan, mun oli ihan ehdottomasti pakko päästä katsomaan Five Finger Death Punchia Provinssiin. Harkitsin jo suorittavani kyseisen road tripin yksin, kun matkaseuraa ei löytynytkään niin helposti. Onneksi kuitenkin kaksi superfania sai aikataulunsa sumplittua kuntoon ja reissukavereiksi valikoitui iskä ja äitipuoli. Se että käyn porukoiden kanssa festareilla ja keikoilla tuntuu herättävän hilpeyttä hyvin usein niin kanssabailaajissa kuin ihan omissa kaverissakin. Mä haluan todellakin olla yhtä energinen, ravata keikoilla ja miksen vaikka leiriytyä campingiin sitten nelikybäsenä. Tää oli muuten mun eka kerta campingissa ja pakko sanoa, että erittäin mielenkiintosta hommaa! Heräsin monta kertaa aamuyöstä siihen kun porukka kävelee boomboxin kanssa telttojen välissä soitellen toinen toistaan mahtavampia hittikappaleita. Näistä ehkä eniten vihaa unta tavoittelevassa festarikansassa tuntui herättävän Dodo-sorsa, mikä puolestaan innosti kyseistä biisiä huudattavia henkilöitä entisestään. Mä olin tässä vaiheessa niin totaalisen väsynyt, että kiroilin ja hihittelin vuorotellen siellä makuupussin sisällä. Vaikka musiikki kuinka ärsytti siinä kohtaa, oli niiden muiden ihmisten reaktiot vaan niin mahtavia, ettei sitä voinut kun nauraa :-D

No mites ne festarit sitten muuten meni? Oltiin varustauduttu sateeseen jo etukäteen, joten vuorattiin teltta kunnolla ja rinkasta löytyi kertakäyttösadetakkeja. Sitten kun lopulta lähdettiin käymään itse festarialueella, niin voitte vaan arvata mitä kävi. Kaikki sadetakit oli edelleen siellä rinkassa ja vettä tuli niin paljon, että fiilis oli kuin olisin seissyt vaatteet päällä suihkussa tai hypännyt uima-altaaseen. Noh, eipä siinä kohtaa voinut muuta kun nauraa ja ostettiin uudet sadetakit puskassa sateensuojassa seisovalta sadettakkijäbältä. Pyörittiin hetki alueella, jonka jälkeen lähdettiin takaisin teltalle kuivattelemaan sekä huolehtimaan nesteytyksestä ennen illan odotetuinta keikkaa. Noin tunnin päästä suunnattiin takaisin alueelle ja pian kuulinkin jo mun lempparibändin soittavan lavalla. Olin niin onnellinen, että aloin heti itkemään ja vesisateesta huolimatta heitin arskat silmille piilottaakseni kyseisen reaktion. Mut se oli vaan niin täydellinen hetki. Loppuillasta käytiin vielä teippaamassa yksi jalka ensiaputeltassa, kattomassa Nightwishin keikka sekä ostamassa muutamat bändivaatteet muistoksi.

Yö menikin sitten kuunnellessa naapureiden juttuja sekä sitä ihanaa aiemmin mainittua Dodo-sorsaa. Aamulla kun mä kömmin oikein freesinä sieltä teltasta ulos niin vastaan tuli  toinen toistaan hehkeempää porukkaa. Aamukoomailujen jälkeen alettiin purkamaan telttaa, jossa menikin muutama hetki pidempään kun oltiin suunniteltu. Heitettiin rinkat äkkiä selkään, hypättiin dösään ja suunnattiin kohti juna-asemaa, Helsinkiä ja Tuskaa.