Se oli siinä

19.24

DSC_1947

Mä valmistuin eilen tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulusta kolmen vuoden opiskelujen jälkeen, ihan hullua! Jostain kumman syystä ihmisiä tuntuu vieläkin kiinnostavan se, minkälaisen todistus opiskeluista jäi käteen. Mä voin ihan suoraan sanoa, etten todellakaan ole keskivertotasoa parempi opiskelija ja monet opintojaksot vedettiinkin ihan rimaa hipoen läpi. Mun mielestä sillä itse todistuksella ei kokonaisuudessaan ole mitään merkitystä. Mullakin siitä paperipinosta voi ihan vaan nopealla vilkaisulla huomata mistä oon oikeasti kiinnostunut ja millä tunneilla kävin lähinnä nukkumassa tai piirtelemässä jotain suttukasoja vihkon reunaan.

Valmistuminen oli mulle oikeasti suuri saavutus, eikä millään muotoa itsestäänselvyys. Juuri ennen vaihtoa olin täysin varma siitä, että Suomeen palatessani opinnot saa jäädä. En vaan jaksanut enää. Vaihdossa päädyin jostain syystä laskemaan opintopisteitäni ja tajusin, että voin valmistua ns. etuajassa jos vaan etsin harkkapaikan syksyksi. Siitä sain kauan kaivattua draivia opiskeluun ja otinkin syksylle kaikki mahdolliset kurssit sekä aloitin harkkapaikassani osa-aikaisena viestintäharjoittelijana. Loppusyksystä kuulin ihan supermakeesta projektista, johon halusin ehdottomasti lähteä mukaan vaikka aikaa ei millään tuntunut riittävän sen hetkisiin hommiinkaan. Lähetin hakemuksen, sain paikan ja pääsin toimimaan hyväntekeväisyyskonsertin tapahtumapäällikkönä. Kaiken tän lisäksi mä aloitin marraskuussa mun opinnäytetyöprosessin, joka eteni aluksi edellä mainituista syistä todella hitaasti.

Kevättä kohden sain opintojaksot suoritettua ja konserttiprojektikin saatiin päätökseen tammikuussa. Tahti ei kuitenkaan hidastunut, sillä rupesin tekemään enemmän tunteja harkkapaikassa ja opparin deadline lähestyi todella pelottavaa tahtia. Alkuperäisenä tavoitteena mulla oli valmistua toukokuussa ja päästä meidän koulun valmistujaisjuhlaan, mutta aika ei millään riittänyt ja jouduin siirtämään valmistumista yhdellä kuukaudella. Toisaalta ihan hyvä, sillä mä sain vähän lisää tilaa hengittää.

Nyt on todella hassu ja vähän tyhjäkin olo, mutta toisaalta niin vapautunut. Oon opiskellut 15 vuotta putkeen ja tänä vuonna koittaa ensimmäinen syksy, kun en aloita opintoja jossakin. No mitäs nyt sit tapahtuu? Mä en todellakaan tiedä, mutta se on tässä oikeastaan se paras juttu.

You Might Also Like

0 Kommenttia

Sisällön tarjoaa Blogger.